Vaiheessa

Koska kaikki neljä tekijää ovat kovin erilaisissa elämäntilanteissa ja loma-ajat sun muut ovat vaikuttaneet aikatauluihin, vasta tänään päästiin ensimmäistä kertaa sitten alkupalaverin harjoittelemaan yhdessä.

Edellämainitusta syystä kaikki monologit ovat vähän eri vaiheissa, jokainen kun harjoittelee pääasiassa itsekseen ja siihen on kullakin erilaiset mahdollisuudet. Helposti tulee sellainen olo, että pitäisi olla jo jossain. Pitäisi olla teksti jo päässä tai että pitäisi olla jo kaikki tulkinta hallussa. Tulee pyydeltyä anteeksi, kun ei vielä kokonaan osaa eikä ole vielä ihan varma kaikesta. Vaikka ei vielä pitäisi varsinaisesti olla mitään, ensi-ilta on yli puolentoista kuukauden päässä.

Itselleni tällainen tekotapa, jossa jokainen tekee töitä yksinään ja muiden kanssa kahlataan tekstejä kokonaisuuksina, on uusi. Yleensä kun monologeja tupataan harjoittelemaan hyvinkin lyhyissä pätkissä, lause ja kappale kerrallaan. Toisaalta, tällä tavalla itse työstäen tulee tekstiin nähden otettua enemmän vastuutakin. Itse olen omaa pätkääni taltuttaessa tuumaillut mm. sitä, miten tekstin sisältämä yhteiskunnallinen havainnointi on ihan yhtä pätevää nyt kuin neljännesvuosisata sitten kirjoitusaikanaan.

Aloitus

Teemme syksyllä 2009 ensi-iltansa saavaa toistaiseksi vielä nimetöntä monologinäytelmää Tukkateatterissa. Monologit ovat Dario Fon vaimolleen Franca Ramelle esitettäväksi kirjoittamia tekstejä, jotka käsittelevät naisia, naiseutta, seksiä ja väkivaltaa ja... niin, mitä muuta? Tätä aihetta ja harjoitusprosessia avaa tämä blogi, jossa tekijät puhuvat omilla äänillään.

Lisää tulossa heinä-elokuun aikana...