Nimetöntä huoraa pannaan halvalla lienee monologini kantava teema. Ja se on hyvä heittää ekan blogimerkintäni otsikkoon ja ekaan lauseeseen niin google-osumien määrä on taattu! On se valaisevaa olla oikeassa elämässä pyörittämässä uusmedia-taloa.
Platform-palavereista onkin sitten kiva rynnätä treeneihin ja vaihtaa liikemaailman paperinuket hullujenhuoneen tohtoreihin. Siirtymä ei ainakaan viime treeneissä ollut kivuton ja alku hapuili aika lailla. Työryhmän onneksi pääsin edes jonkinlaiseen vauhtiin ja sainpa nauttia myös Merin ihanasta monologista. Kuvaa kai ihan tavis-naisen elämää, joskaan ei mitenkään tavalliseen tyyliin. Lisa Ihmemaassa asuu meissä kaikissa. Toivoa siis on!
Kun monologeissa käsitellään taviksia, huoria ja terroristeja, mikä niitä yhdistää? Aika kornia perustella niiden valintaa sillä, että ne kaikki kertovat olioista jotka on biologisten syiden takia nimetty naisiksi, ja siksi kokosimme niistä esityksen. Ne ajat ovat toivottavasti ohi, kun oletetaan, että naisista kertovat tekstit käsittelevät ensisijaisesti naiseutta ja miesten tekemät tekstit mitä vaan yleismaailmallista, kaikkia kiinnostavaa. Näissä kaikissa monologeissa haetaan mielestäni tilaa. Oikeutta ottaa sekä määritellä omaa tilaa, vaikka sitten vankeudessa. Se on minulle yksi tapa määritellä feminismi. Feminismin avulla jokainen, sukupuoleen katsomatta, voi kyseenalaistaa osoitetun paikkansa. Feminismi on työkalu oman paikan ja elämän uudelleenmäärittämiseen. Oletko ahtaalla? Vaihda sukupuolta/näkökulmaa/ideologiaa/elämää. Vaihtaminen kannattaa aina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti